Hyvät Aleksis Kiven ja Nummisuutarien Eskon ystävät!
Kiitän sydämestäni teitä tästä odottamattomasta tunnustuksesta. Olin täydellisen yllätetty, joten tilannetta ymmärtääkseni otin kirjahyllystämme Aleksis Kiven Kootut teokset. Tunnen tietenkin Veljekset ja Nummisuutarit sekä elokuvina että näytelminä, olenhan asunut täällä Kiven maisemissa reilusti yli puolet elämästäni. Nyt luin, ensimmäisen kerran, Nummisuutarit -näytelmän todella tarkkaan. Halusin tarkistaa, millainen mies Esko oli ja mikä sai hänet piirtämään puumerkkinsä. Mikä mahtava kielellinen ilotulitus, kun tekstiä voi lukea ja ymmärtää yksityiskohtia myöten.
Sain näytelmän tekstistä selville, että Esko on jääräpäinen, vähän yksinkertainen ja naiivi, mutta erityisen hyväntahtoinen ja vilpitön sekä tunteellinen ja helposti kiihtyvä. Luulen, että minusta löytyy näitä samoja luonteenpiirteitä, ainakin jossakin määrin. Voi olla, että näistä luonteenpiirteistä muodostuu se toimintamalli, ettemme me, Esko ja hänen tyylisensä ihmiset juurikaan mieti, mitä muut ajattelevat tekemisistämme. Jos asia on mielestämme oikein ja välttämätöntä, se tehdään.
Pidempään asiaa pohdittuani tulin tulokseen, että näihin tekemisen tilanteisiin liittyy häpeä tai oikeamminkin sen puute. Häpeää on mielestäni kahdenlaista: ennakkohäpeää ja jälkikäteishäpeää. Jälkikäteishäpeä on oikein ja tärkeää, sillä jos on vastoin parempaa tietoa tehnyt väärin, tyrinyt tai mokannut, on syytäkin hävetä. Mutta jos tietää asian oikeaksi, sitä on syytä puolustaa ilman häpeää, varsinkaan ennakkohäpeää. Jos asian tärkeyden edelle menee se, että häpeää ja pelkää seurauksia ja ihmisten paheksuntaa, asia jää tekemättä. Esko ja minä ja minua edeltäneet Eskon puumerkin saajat emme ole miettineet, mitä ihmiset sanovat. Emmekä ole hävenneet tekemisiämme etukäteen emmekä jälkikäteen.
Aleksis Kivi oli suomen kielen tienraivaaja, esitaistelija ja puolustaja. Hän kirjoitti suomeksi, hän oli suomen kielen toivo eikä koskaan julkaissut ruotsinkielistä tekstiä, vaikka ruotsia osasikin. Hän taisteli suomen kielen puolesta ruotsin valta-asemaa vastaan. Tänä päivänä suomen kieltä pitää puolustaa englantia, anglismia vastaan. Olen yrittänyt seurata Aleksiksen ja Eskon jälkiä suomen kielen puolustajana seurauksia pelkäämättä.
Toivon, että minulle annettu Eskon puumerkki veisi eteenpäin kahta asiaa. Toivon, että kaikki, jotka nimeävät yrityksiä, rakennuksia, paikkoja tai mitä tahansa tässä maassa, käyttäisivät rohkeasti suomen kieltä, sillä me, suomea puhuvat olemme ainoat, jotka käyttävät ja puolustavat tätä kieltä. Toivon myös, että olen esimerkilläni Eskon mallin mukaan rohkaissut toimintaan oikean asian puolesta ilman häpeää tai pelkoa.
Eläköön Aleksiksen ja Eskon esimerkki!
Liisa Kirves. Kuva: Studio Lindell.
