Eskon puumerkin saajat

  • 1975 Kalevi Laurila, tamperelaispoliisi, suomalaisen hiihtourheilun sisupussi
  • 1976 Kari Suomalainen, Helsingin Sanomien pilapiirtäjänimimerkki Kari, horjumaton omaleimainen karikatyristi
  • 1977 Veikko Sinisalo, näyttelijä, lausuja, suomalaispiirteiden syvämietteinen esittäjä
  • 1978 Ilmari Turja, kirjailija, näytelmäkirjailija, sanomalehtimies, suomalaisen oikeustajun suorasukainen edustaja
  • 1979 Liisa Kulhia, helsinkiläinen kunnallispoliitikko, kunnallisen byrokratiavallan paljastaja
  • 1980 Reino Rinne, kuusamolainen luonnonsuojelija, Kuusamon koskien valjastamisen vannoutunut vastustaja
  • 1981 Uolevi Raade, vuorineuvos, suomalaisen öljynjalostamisen uranuurtaja
  • 1982 Tapio Virolainen, Nurmijärven Taaborinvuoren Kivi-näyttelijöitä
  • 1983 Alfons Almi, suomalaisen oopperan väsymätön edusmies, uuden oopperatalon väsymätön esitaistelija
  • 1984 Pekka Nuorteva, professori, suomalaisen ympäristönsuojelun ensimmäisiä periaatteistaan tinkimättömiä tiedemiesedustajia
  • 1985 Veikko Vennamo, poliitikko, suomalaisen demokratian kansankasvojen paljastajia
  • 1986 Aaro Heikkilä, Joensuun kaupunginjohtaja, omaleimaisen vahva kyläpäällikkö
  • 1987 Pertti “Spede” Pasanen, viihdetaiteilija, suomalaisen elokuva- ja tv-viihteen omaleimainen ja omavarainen tekijä ja tuottaja
  • 1988 Reino Takala, pukkilalainen metsänomistaja ja maanviljelijä, oma- ja vaihtoehtoisen metsänhoidon järkähtämätön edustaja
  • 1989 Seppo Kimanen, muusikko, kapellimestari, Kuhmon kamarimusiikkijuhlien luoja
  • 1990 Anssi Mänttäri, elokuvantekijä, suomalaisen elokuvan vähävarainen puurtaja
  • 1991 Kauko Kare, kustantaja, kirjailija, Kekkosen ajan vapaan sanomisen tyylipuhtaimpia edustajia, opposition miehiä
  • 1992 Markku Nieminen, kuhmolainen Vienan runokylien elvyttäjä, entisten karelianistien moderni uudistaja
  • 1993 Veikko Hursti, alkoholistien ja yhteiskunnan laitapuolelle syrjäytyneiden ihmisten vannoutunut hyväntekijä ja puolestapuhuja
  • 1994 Arvo Survo, Inkerin pappi, peittelemättömän avoin ja rohkea sananjulistaja vaikeina aikoina
  • 1995 Kerttu Tapiola, Sysmän Vanha Kerttu, on tekemässä Sysmästä valtakunnallisesti tunnettua kuvataiteen ja vanhojen kirjojen keskustaa
  • 1996 Seppo Räty, tullimies, keihäänheittäjä, legendaarinen ja vahvan omaleimainen urheilijapersoonallisuus
  • 1997 Heikki Kirkinen, professori, kalevalainen myrrysmies, seissyt ajamiensa hankkeiden takana viimeiseen taistoon asti
  • 1998 Ilkka Taipale, äänekäs rauhanradikaali, rappioveikkojen auttaja ja vastuullinen ylilääkäri, Suomen sosiaalipoliittinen Esko, monimutkaisten sosiaalijärjestelmien tyhmyyttä haukkuva tiuskea rakki
  • 1999 Anja Eerikäinen, eläinsuojeluvalvoja, omaa hyötyä tavoittelematta pitänyt sekä suden että lampaan puolta, nostanut kissan työpöydälleen, perustanut kodittomien eläinten turvakodin ja palvelevan puhelimen sekä rakentanut siivekkäille lintukodon.
  • 2000 Juhani Nuotto, ensimmäinen Kivi-juhlien Esko ja tuulten kasvatti.
  • 2001 Heikki Ylikangas, monta kertaa ja näyttävästi puumerkkinsä väittelyissä, teoksissaan ja kansalaiskannanotoissaan merkinnyt tutkija.
  • 2002 Valtiosihteeri Raimo Sailas, valtion ja kansan yhteisen edun valvoja ja suurimman rahakirstumme pelätty ja toivottu vartija, joka on muistanut myös “kotomaamme” paikallisia ja maakunnallisia juuria.
  • 2003 Professori Kalevi Wiik, talttumaton puolustaessaan menneisyyttämme selittävää kontaktiteoriaa. Hän on maalannut Euroopan kartalle leveällä pensselillä vyöhykkeen, jota suomalais-ugrilaisen kielen puhujat ovat hallinneet jääkauden jälkeen Atlantilta Uralille, alkukodin kannattajat ovat jääneet Volgan mutkaansa.
  • 2004 filosofian tohtori Pertti Lindfors on Nummisuutarien Eskon kaltaisella itsepäisyydellä ja usein sekä näkyvästi että kuuluvasti puolustanut oikeiksi katsomiaan näkemyksiä, olipa kysymys filosofisista kannanotoista, tiedepolitiikan vinoutumista tai hänen omasta paikastaan tiedeyhteisössä.
  • 2005 taiteilija M.A. Numminen on aiheuttanut hämminkiä korkeataiteen kentillä varhaisena avantgardistina, esiintynyt kansantaiteessa uusrahvaanomaisen ajatustavan pioneerina ja fasinoinut lastenkulttuurissa iki-ihanissa saturooleissa.
  • 2006 taiteilija Erkki Pirtola on 1970-luvulla alkaneen uransa alusta saakka osallistunut kuvataide-elämään myös kirjoittajana ja kriitikkona. Itse tehty elämä, ITE-taide, nosti Pirtolan laajemminkin suuren yleisön tietoisuuteen. Koko Pirtilan oma urakin on eräänlainen itse tehty elämä, jossa taiteilija on pitäytynyt omilla linjoillaan ja enimmäkseen virallisen taidemaailman sivussa.
  • 2007 ohjaaja Juha Hurme on tuonut jotain aivan uutta suomalaiseen näyttämötaiteeseen ja toteuttanut omaperäisesti erilaisia tuotantoja niin ammattilaisteattereiden kuin harrastajanäyttämöiden kanssa. Erämaiden ja tuntureiden vaeltaja, puuveneellään soutelija ja rakennustöissäkin viihtyvä ohjaaja palkitaankin nimenomaan eskomaisesta toiminnasta teatterin ja kulttuurin saralla, vaikka unohtaa ei sovi hänen merkittävää työtään Aleksis Kiven ja Volter Kilven jo osin unohtuneittenkin teosten esiin nostamisessa.
  • 2008 ylikonstaapeli Ilkka Iivari on herättänyt valtakunnallistakin huomiota nasevalla kielenkäytöllään ja persoonallisella tavallaan hoitaa Hämenlinnan poliisin tiedottamista. Iivarin tiedottamista on pidetty virkistävänä poikkeuksena. Tiedotustapa herätti kuitenkin pahennusta sisäasiainministeriössä. Iivari ei kuitenkaan taipunut kapulakielen käyttöön ja omaperäinen tiedottaminen sai jatkua.
  • 2009 professori JP Roos on osoittanut eskomaisuutta osallistumalla vuosien varrella kärkkäästi julkiseen keskusteluun mitä moninaisimmista aiheista, varsinkin niistä jotka liittyvät suomalaiseen yhteiskuntaan. Roos on enimmäkseen uinut vastavirtaan ja ravistellut yhteiskunnallista konsensusta reippailla, väliin paradoksisilla mutta aina terävillä mielipiteillään, jotka ovat oikeuttaneet hänet merkitsemään “Kuka kukin on” -teokseen yhdeksi harrastuksekseen yleisönosastokirjoitukset.
  • 2010 toimittaja ja kirjailija Kaarina Hazard on kirjoittanut teräviä kolumneja, joissa hän on analysoinut päivänpolitiikkaa ja poliitikkoja ja sitä pintavaahtokulttuuria, jota erityisesti iltapäivälehdet lööpeissään ja etusivuillaan ylläpitävät.
  • 2011 professori Matti Seppälä on tehnyt kunnioitettavan ja yhä jatkuvan elämäntyön fysikaalisen maantieteen alalla, missä hänen tutkimuskenttänsä on ulottunut Lapin jokilaaksoista ja palsoista aina Tulimaan jäätiköihin asti. Samalla hän on mielipidekirjoituksin puuttunut mitä moninaisimpiin epäkohtiin erityisesti akateemisessa maailmassa mutta myös muussa yhteiskunnassa.
  • 2012 kirjailija Tuomas Kyrö on sekä Helsingin Sanomien kolumneissa että kahdessa kirjassa, “Mielensäpahoittaja” ja “Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike” osoittautunut ajan ilmiöiden teräväksi tarkkailijaksi, mutta hänen jo laajassa tuotannossaan on modernin kielen takana myös aitoa vanhemmankin ajan ymmärtystä, kuten Eskolla aikanaan.
  • 2013 kirjailija Matti Mäkelä on esseissään, romaaneissaan, kolumneissaan ja arvosteluissaan osoittanut sitä eskomaisuutta, jota tässä kraatarien, krapujen, pelimannien ja puusuutarien maailmassa niin kipeästi tarvitaan.
  • 2014 kirjailija ja toimittaja Minna Lindgren on tehnyt työtään ihailtavan omapäisesti ja -peräisesti. Kirjoissaan, lehtikirjoituksissaan ja radio-ohjelmissaan hän on nostanut esille tärkeitä ja erikoisiakin aiheita vanhusten hoidosta klassiseen musiikkiin ja byrokratian koukeroista ensyklopediseen sivistykseen.
  • 2015 elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen kompromissittomat elokuvat kertovat maailmasta, jossa ”kaikki ei käy sievästi kuin öljy Libanoonissa”. Silti hänen taiteensa valaa uskoa elämän jatkumiseen ja ihmisen sitkeyteen. “Jos näitä filmejä ei olisi, niin eipä taitais olla silmiäkään.”
  • 2016 valmentaja Rolf Haikkola, itseoppinut Raaka-Rolle, vei suomalaisen juoksu-urheilun määrätietoisesti sille kultanummelle, josta toiset näkivät vain unia.